Oma asennoituminen vaikuttaa kaikkeen koettuun. Etenkin hankalissa tilanteissa voi nähdä asiat uhkaavina tai muuten negatiivisina. Myös silloin kun menee ns. hyvin, voi oman asennoitumisen nostattama negatiivisuus latistaa mielialaa: "Nyt menee hyvin, mutta varmasti tästä rangaistaan jo huomenna." Mutta kaikissa tilanteissa voi kokea myös positiivisuutta ja optimismia. Positiivinen asennoituminen on se toinen vaihtoehto elämässäsi. Tietysti joku voi kysyä, että miksi olisin iloinen, kun minulla menee huonosti? Kysymykseen on kuitenkin sellainenkin vastakysymys, että mitä voitat suhtautumalla negatiivisesti - oli tilanne mikä tahansa? Tuoko negatiivinen asennoituminen Sinulle elämääsi jotain sellaista lisää, josta on Sinulle hyötyä? Itse en löydä ainoatakaan selkeän perusteltua myöntävää vastausta tähän jälkimmäiseen kysymykseen.
Itse lähden siitä lähtökohdasta, että positiivisella ajattelulla on löydettävissä ylivoimaisesti eniten kohti onnellisuutta johtavia tuntemuksia, enkä myöskään löydä mitään hävittävää muuttamalla asennoitumistani kohti positiivisempia ajatuksia. Tulevaisuuden voi nähdä hyvinkin uhkaavana, mikäli lähtee pelkäämään mahdollisia tulevia pahoja asioita tai murehtimalla menneitä. Toisaalta myös painottuminen muualle kuin juuri tällä hetkellä elämiseen tuo hallitsemattomuuden tunnetta elämään ja sitä kautta epätasapainoa ja mahdollisesti lisää negatiivisuuttakin. Tässä mielessäkin tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta oman onnellistumisensa kannalta olla läsnä tässä juuri nyt elettävässä pisteessä ja löytää positiivisia asiota mahdollisimman paljon kaikesta elämästä ja nimenomaan juuri nyt elettävästä hetkestä. Maailma tarjoaa kaikenlaista mielenkiintoista tilanteessa kuin tilanteessa ja myös toisten mielipiteet - omasta katsannosta eriävätkin - voi ottaa ajattelemisen arvoisina asioina ja löytää tästä kaikesta tarjonnasta paljon hyvää ja omaa ajattelua ruokkivaa.
Myös "pimeästä" voi löytää hyviä asioita. Kaikki on kiinni omasta asennoitumisesta - miten näen ja koen asiat. Mallia ei tarvitse ottaa toisista, vaan kaikki lähtee omasta valinnasta. On sellaisia, jotka hokevat että: "on kurjaa kun taas sataa vettä." Tai: "taas on syksy ja ahdistavan pimeää." Mutta mitä tällä negatiivisella asenteella saavuttaa? Mielestäni tällaisella ajattelulla, tai paremminkin ajattelemattomuudella, ei saada mitään etua elämään. Jätän siis omaan arvoonsa tällaiset näkemykset (miettien toki sitä miksi joku noin asiat näkee) ja luon ihan itse omat "aurinkoisuuteni". Tämä on jokaisen oma valinta ja etuoikeus. Vain itse voi jokainen tämän valinnan tehdä! Etenkin hankalissa tilanteissa on alttius tuntea epätoivoa, mutta tässäkään kohtaa ei nähdäkseni ole mitään hyötyä käpristyä kurjuuteensa, vaan positiivisuudella voi saada aikaan ainakin joitakin hyviä tuntemuksia itselleen ja säteillä sitä myös toisille. Kurjuuden tunne on pohjimmaltaan ja ajateltuna ajatellen itse luotua. Jos ei tunne oloaan kurjaksi, ei silloin ole kurja olla. Miksipä siis ruokkimaan tätä negatiivista tunnetilaa... Löytämällä iloa tilanteesta kuin tilanteesta, onnellisuuden tunne kasvaa, eikä tarvitse enää pelätä tulevaisuudenkaan pimeää. Tätä tavoitetta kohti pyrkiminen on kehittymistä ajattelun kautta. Ja taaskaan ei mitään hävittävää ole. Tarvitaan vain ajattelua ja näkökulmia.
