Läsnäolo, tässä hetkessä eläminen - Onko se sittenkään niin vaikeaa?

Usein ihmiset elävät ajatuksissaan menneessä tai tulevassa ajassa: Eilen tein niin ja näin, tunnin päästä olen koukouksessa ja siellä tarkoitukseni on sanoa sitä ja tätä. Kiireinen ja ärsykkeitä täynnä oleva päivä menee kuin putkessa. Joskus voi kuulla mielikuvissaan jopa ikään kuin huminaa. Tällaisessa menossa jäävät nykyhetken yksityiskohtien havainnot varmasti hyvinkin vähiin. Kuulee usein sanottavan, että oli taas niin kiireinen työpäivä ettei ehtinyt edes läheskään tehdä kaikkia töitä. Kaiken kukkuraksi sama ralli saattaa jatkua kotona, ja taas mennään putkessa. Jatkuva "laput silmillä" -eläminen rasittaa, joten asioille kannattaa tehdä jotain, ettei tämä putki mene ns. pitkäksi.

Putkessa elämisen voi kuin voikin lopettaa erittäinkin yksinkertaisella menetelmällä: Stoppaa vaan itsensä juuri tähän ja nyt - elämään tätä hetkeä. Se on päätös, valinta, ja vieläpä jokaisen oma. Tätä hetkeä voi tunnustella vaikkapa istahtamalla tuoliin ja miettimällä että tässähän minä elän juuri nyt. Se tuntuu pienenäkin päiväannoksena rentouttavalta - ja lisää myös elämänhallinnan tunnetta. Tämän hetken elämisen tilaan pääsemistä edesauttaa se, että sulkee kaikki ulkopuoliset ärsykkeet aisteiltaan ja unohtaa mahdollisen pitkän työlistansa edes vähäksi aikaa. Normaalissa arjessakin hetkessä ehtii kyllä elää pienen pätkän aivan hyvin, vaikkapa ihan vaan heittämällä "velvoitteensa" vähäksi aikaa ajatustensa ulkopuolelle ja ottamalla kiinni elämästä tässä ja nyt. Varsin huomionarvoista tässä hetkessä elämiseen pääsemisessä on se, että asian eteen ei tarvitse tehdä ponnisteluja, pitää vaan päästää irti (mm. asioista, jotka häiritsevät menneinä tai tulevina tai ns. itseluoduista velvotteista, kuten "täytyy tsekata työsähköpostit") ja elää ihan oikeasti tässä ja nyt.

Läsnäolo on erittäin tärkeää myös vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ihan hyvin voi keskittyä aidosti siihen mitä toinen sanoo. Toisen aito syventyminen omaan asiaan tuntuu välittämiseltä ja syventää vuorovaikutusta oleellisesti. Lasten kanssa aito läsnäoleminen korostaa yhä enemmän merkitystään. Pieni ihminen kyllä huomaa onko hänen kuulemisensa aikuiselle tärkeämpää kuin läppärin tai kännykän naputtelu, joista jälkimmäinen saattaa helposti olla lapselle havaittavissa aikuisen puolipoissaolevana joojotteluna - eli toista ei tällöin aidosti kuunnella. Lapsen kohdalla aikuisen käyttäytyminen em. tavalla saattaakin heijastua eriasteisena "häiriökäyttäytymisenä", jolloin läppärin tai kännykän naputtelu kyllä pian tästäkin syystä keskeytyy. Valitettavasti usein tällaisessa tilanteessa aikuinen reagoi lasta torumalla, vaikka paremminkin moitteet sopisivat läsnäolemattomalle aikuiselle. Itseaiheutettu läsnäolemattomuuden ilmentymä pitäisi aikuisen huomata ja keskittyä lapseen vaikka pieneksikin aikaa, jolloin kokemus aikuisen välittämisestä tulee aidoksi. Usein tämän huomioinnin jälkeen voi mahdollisesti taas naputella pikkuisen lisää - toivottavasti välttämätöntä naputtelua :). Fyysinen läsnäoleminen ei läheskään aina riitä, vaan kyllä varsinaista läsnäoloa tarvitaan. Lisäksi aikuinen näyttää omalla käytöksellään esimerkkiä, joten aitoa läsnäoloa kannattaa kyllä tuoda esiin olemalla läsnä!    

Asennemuutoksen aakkoset

Oletko huomannut jumiutuneesi joihinkin periaatteisiin tai asenteisiin, joita et ole edes kunnolla pyöritellyt ajatuksissasi eri näkökulmista? Minä olen! Juuri lukittautuminen johonkin "ajatukseen" (varsinkin muualta suoraan omaksutun, omilla ajatuksilla pureksimattoman, periaatteen kutsuminen ajatukseksi tuntuu vähän hassulta, joten siksi sitaattimerkit) estää rehellisen ajattelun ja täten myös oman asenteen muuttamisen, vaikka se varsinaisesti ajatellen tarpeellista olisikin. Itselleen voi esittää kysymyksen, että mitä pelkään tai menetän, jos mietin asian aidosti vielä uudemman kerran ja eri näkökulmista arvioiden läpi? Onko pelko siinä, että kaikki aiemmat päätökseni ovat olleet vääriä? Menevätkö ne hukkaan? Vai menetänkö kasvoni toisten edessä, kun "käännän takkiani"? Vai mikä? Itseäänhän ei tarvitse varoa, sillä kukaan muu ei näe ajatuksiisi.

Näkemystäänhän ei ole pakko muuttaa, jos ajattelussaan tulee samaan tulokseen kuin ennen. Mutta onpahan ainakin perusteet paremmin käsitellyt. Tärkeintä on olla avoin erilaisille näkökulmille ja rehellinen itselleen siinä, että käsittelee asian niin järkevästi ja kattavasti kuin pystyy. Ja asioitahan voi käsitellä myös yhä uudelleen. Tuskin monikaan elämässään vuosissa laskien pidemmälle edennyt ajattelee ihan kaikista asioista samalla tavalla kuin 20 vuotta aikaisemmin. Varsin oleellista on miettiä kenen ajatuksia mielessäsi pyörii... Ovatko ne omia vai kenties jonkun toisen? Yllättävän usein jonkun toisen.

Asennemuutosta - tai paremminkin itselleen rehellistä ja kaikin tavoin avointa suhtautumista hyväksi käyttävää ajattelua - kohti positiivisempaa ajattelua voi aloitella kysymällä itseltään sitä, että mitä menettäisin, jos löysään otetta negatiivisesta suhtautumisestani ja toisaalta mitä menetän jos kokeilen positiivisempaa asennetta? Kerralla ei varmaankaan täyspositiiviseksi tulla, mutta pienin askelin tässä voi edetä. Aluksi hyviä asioita voi löytää ihan pienistäkin jutuista. Onpa tuokin puunlehti ihmeellinen ja kaunis kun sitä katselee tarkemmin. Hei, onpa upea perhonen tuossa kauniissa kukassa! Lapsena näitä iloisia ihmeitä havaitsin, miksi en havaitsisi nytkin... Kaiken lisäksi on hyvä harjoitella asioiden "mittakaavallista" suhteuttamista. Luonnonmaiseman tai vaikkapa tähtitaivaan katselu auttaa suhteuttamaan omaa itseään ja ongelmiaan koko maailmaan ja maailmankaikkeuteen. Miten olematon aineellinen möykkyni tai tuokin ongelmani onkaan koko universumin mittakaavassa...  Ja miten ihmeelistä ja hienoa kaikki onkaan, kun jään oikein kunnolla katselemaan!



 

Alkuasetelma - miksi nostan juuri mielelliset tekijät käsittelyni kärkeen?

Fyysinen harjoitus tekee ihmisen keholle paljon hyvää. Liikuntavinkkejä on saatavilla runsaasti, samoin erilaisia ehdotuksia oikeaksi ruokavalioksi. Monille oikea liikunta ja oikea ravinto assosioivat suoraan ajatukseen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kuitenkin henkinen tai paremminkin mielellinen hyvinvointi tuppaa jäämään tässä asetelmassa vain fyysisen nousun sivutuotteeksi - mikä sekään rooli ei pahaksi ole, ja kyllähän fyysinen hyvinvointi sopivassa ympäristössä tuokin mukanaan onnellisuuden tunteita. Kuitenkaan pelkkä fyysinen treenaaminen ei riitä takaamaan kokonaisvaltaista hyvinvointia - johon mielen hyvinvointi liittyy vähintäänkin vahvasti.

Nuorempana pelailin paljonkin jalkapalloa, mutta eipä silloinkaan aina tuntunut mukavalta. Välillä treenasin liki verenmaku suussa ja harjoittelin silloinkin kun ei olisi ns. huvittanut. Muutenkaan asiat eivät ollessani nuorempi olleet ihan täysin kohdallaan ja varmasti siksikin negatiivinen vire nousi päällimmäiseksi. Ilonaiheet ja varsinkin onnellisuus olivat paikoitellen kaukanakin, vaikka fyysisesti olinkin hyvässä kunnossa. Paljon myöhemmin aloin huomata, että hyvinvointini alkoi kummuta paljon enemmän omasta asenteestani - tai paremminkin siinä tapahtuneiden muutosten seurauksena. Kehitys tapahtui pitkälti ajattelun ja ajattelun kehittymisen kautta. Muutoksia kohti parempaa hyvinvointia alkoi ilmaantua sitä mukaa kun ajatteluni alkoi suuntautua kohti positiivisempaa asennetta.

Jälkikäteen voisi kuvailla niinkin, että "maailma" auttoi pienillä pompuilla (jotka kyllä tuntuivat joskus isommiltakin) löytämään ideaa siitä, että negatiivisuus ei tuonut mitään onnellisuutta kohti johtavaa, kun taas positiivisuus sitä loi. Kaikeksi onnekseni tapasin vielä, oman ajatteluni kehityttyä jo huomattavasti positiivisempaan suuntaan, joukon ihmisiä, joilla on samoja kokemuksia asenteen ohjaamisesta tai ohjautumisesta. Heiltä olen saanut paljon uusia syöttöjä oman ajatteluni edelleen kehittämisen. Omalta kohdaltani en tänä päivänäkään löydä mitään yhdistävää negatiivisen ajattelun (jos se ihan varsinaista ajattelua sitten onkaan) ja onnellisuuden välillä. Vain näiden välisen kontrastin havaitsen. Positiivinen ajattelu (joka oli minulla pitkään negatiivista suuntaa vähäisempää) sen sijaan on antanut hyvinvointia ja lisännyt jaksamista, jopa aiheuttanut suoranaista onnellisuuden tunnetta yhä kasvavassa määrin. Tämän kokemuksen perusteella lähden kirjoittamaan hyvinvoinnista ns. mieli edellä.

Timo, Uptome Oy, www.uptome.fi