Valon välke silmissä, ihaillen kuljin kohti, häikäisi - käänsin kaihtimen kiinni - unohdin, muistin - avasin - no nyt taas näkyy..."
(Lapsuudesta on jäänyt monenlaisia mielikuvia kauniista auringon välkkeestä. Kaikkein eniten juuri sellainen valo, joka näkyy pienen silmän raotuksen kautta. Nuorena aurinko veti voimakkaasti puoleensa, houkutteli kävelemään kohti auringonlaskua. Sitten muu hälinä vei otetta tärkeämmistä asioista ja auringon, sen valon ja valoilmiöiden myötä tunnettavien tilojen havaitseminen jäi taka-alalle, siis unohtui. Nyt kun taas muistaa havainnoida, niin auringonvalo on palannut. Nyt jälleen näkee kauniita valonvälkkeitä - ja paljon, paljon muutakin!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti