Fyysinen harjoitus tekee ihmisen keholle paljon hyvää. Liikuntavinkkejä on saatavilla runsaasti, samoin erilaisia ehdotuksia oikeaksi ruokavalioksi. Monille oikea liikunta ja oikea ravinto assosioivat suoraan ajatukseen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kuitenkin henkinen tai paremminkin mielellinen hyvinvointi tuppaa jäämään tässä asetelmassa vain fyysisen nousun sivutuotteeksi - mikä sekään rooli ei pahaksi ole, ja kyllähän fyysinen hyvinvointi sopivassa ympäristössä tuokin mukanaan onnellisuuden tunteita. Kuitenkaan pelkkä fyysinen treenaaminen ei riitä takaamaan kokonaisvaltaista hyvinvointia - johon mielen hyvinvointi liittyy vähintäänkin vahvasti.
Nuorempana pelailin paljonkin jalkapalloa, mutta eipä silloinkaan aina tuntunut mukavalta. Välillä treenasin liki verenmaku suussa ja harjoittelin silloinkin kun ei olisi ns. huvittanut. Muutenkaan asiat eivät ollessani nuorempi olleet ihan täysin kohdallaan ja varmasti siksikin negatiivinen vire nousi päällimmäiseksi. Ilonaiheet ja varsinkin onnellisuus olivat paikoitellen kaukanakin, vaikka fyysisesti olinkin hyvässä kunnossa. Paljon myöhemmin aloin huomata, että hyvinvointini alkoi kummuta paljon enemmän omasta asenteestani - tai paremminkin siinä tapahtuneiden muutosten seurauksena. Kehitys tapahtui pitkälti ajattelun ja ajattelun kehittymisen kautta. Muutoksia kohti parempaa hyvinvointia alkoi ilmaantua sitä mukaa kun ajatteluni alkoi suuntautua kohti positiivisempaa asennetta.
Jälkikäteen voisi kuvailla niinkin, että "maailma" auttoi pienillä pompuilla (jotka kyllä tuntuivat joskus isommiltakin) löytämään ideaa siitä, että negatiivisuus ei tuonut mitään onnellisuutta kohti johtavaa, kun taas positiivisuus sitä loi. Kaikeksi onnekseni tapasin vielä, oman ajatteluni kehityttyä jo huomattavasti positiivisempaan suuntaan, joukon ihmisiä, joilla on samoja kokemuksia asenteen ohjaamisesta tai ohjautumisesta. Heiltä olen saanut paljon uusia syöttöjä oman ajatteluni edelleen kehittämisen. Omalta kohdaltani en tänä päivänäkään löydä mitään yhdistävää negatiivisen ajattelun (jos se ihan varsinaista ajattelua sitten onkaan) ja onnellisuuden välillä. Vain näiden välisen kontrastin havaitsen. Positiivinen ajattelu (joka oli minulla pitkään negatiivista suuntaa vähäisempää) sen sijaan on antanut hyvinvointia ja lisännyt jaksamista, jopa aiheuttanut suoranaista onnellisuuden tunnetta yhä kasvavassa määrin. Tämän kokemuksen perusteella lähden kirjoittamaan hyvinvoinnista ns. mieli edellä.
Timo, Uptome Oy, www.uptome.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti