Oletko huomannut jumiutuneesi joihinkin periaatteisiin tai asenteisiin, joita et ole edes kunnolla pyöritellyt ajatuksissasi eri näkökulmista? Minä olen! Juuri lukittautuminen johonkin "ajatukseen" (varsinkin muualta suoraan omaksutun, omilla ajatuksilla pureksimattoman, periaatteen kutsuminen ajatukseksi tuntuu vähän hassulta, joten siksi sitaattimerkit) estää rehellisen ajattelun ja täten myös oman asenteen muuttamisen, vaikka se varsinaisesti ajatellen tarpeellista olisikin. Itselleen voi esittää kysymyksen, että mitä pelkään tai menetän, jos mietin asian aidosti vielä uudemman kerran ja eri näkökulmista arvioiden läpi? Onko pelko siinä, että kaikki aiemmat päätökseni ovat olleet vääriä? Menevätkö ne hukkaan? Vai menetänkö kasvoni toisten edessä, kun "käännän takkiani"? Vai mikä? Itseäänhän ei tarvitse varoa, sillä kukaan muu ei näe ajatuksiisi.
Näkemystäänhän ei ole pakko muuttaa, jos ajattelussaan tulee samaan tulokseen kuin ennen. Mutta onpahan ainakin perusteet paremmin käsitellyt. Tärkeintä on olla avoin erilaisille näkökulmille ja rehellinen itselleen siinä, että käsittelee asian niin järkevästi ja kattavasti kuin pystyy. Ja asioitahan voi käsitellä myös yhä uudelleen. Tuskin monikaan elämässään vuosissa laskien pidemmälle edennyt ajattelee ihan kaikista asioista samalla tavalla kuin 20 vuotta aikaisemmin. Varsin oleellista on miettiä kenen ajatuksia mielessäsi pyörii... Ovatko ne omia vai kenties jonkun toisen? Yllättävän usein jonkun toisen.
Asennemuutosta - tai paremminkin itselleen rehellistä ja kaikin tavoin avointa suhtautumista hyväksi käyttävää ajattelua - kohti positiivisempaa ajattelua voi aloitella kysymällä itseltään sitä, että mitä menettäisin, jos löysään otetta negatiivisesta suhtautumisestani ja toisaalta mitä menetän jos kokeilen positiivisempaa asennetta? Kerralla ei varmaankaan täyspositiiviseksi tulla, mutta pienin askelin tässä voi edetä. Aluksi hyviä asioita voi löytää ihan pienistäkin jutuista. Onpa tuokin puunlehti ihmeellinen ja kaunis kun sitä katselee tarkemmin. Hei, onpa upea perhonen tuossa kauniissa kukassa! Lapsena näitä iloisia ihmeitä havaitsin, miksi en havaitsisi nytkin... Kaiken lisäksi on hyvä harjoitella asioiden "mittakaavallista" suhteuttamista. Luonnonmaiseman tai vaikkapa tähtitaivaan katselu auttaa suhteuttamaan omaa itseään ja ongelmiaan koko maailmaan ja maailmankaikkeuteen. Miten olematon aineellinen möykkyni tai tuokin ongelmani onkaan koko universumin mittakaavassa... Ja miten ihmeelistä ja hienoa kaikki onkaan, kun jään oikein kunnolla katselemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti